Tiistai.

Tälle tekstille oli vaikea keksiä kuvaavaa otsikkoa, sillä päässäni velloo niin monta aihetta, joista aioin kertoa. Joten, jos aikaa on, niin säädä tuolisi mukavaksi ja nojaa taakseppäin, varasta hieman aikaa.

Ensimmäisenä voitaisiin alkaa lähteä purkamaan päivää edes suhteellisen kronologisessa järjestyksessä, joten ensimmäisen mainitsemisen arvoinen seikka voisi ehkä olla koulupäiväni. Tällä hetkellä koulussani kaadetaan tehtäviä niskaan minkä keretään ja opettajat olettavat että löydämme aikaa niiden tekemiseen jostain.
Ihan huvikseen joku rakkaista opettajistamme voisi tulla kokeilemaan, kuinka kivaa se on. Huomenissa on pakko jättää eräät tunnit väliin, kun aikaa projektin tekemiselle kyseiselle kurssille ei vain löytynyt. Luonnollisesti sen pitäisi olla huomenna siis valmis. Eipä sielä koulussa muuta oikein, paitsi ruoka oli kerrankin hyvää, enkö löytänyt sielä tälläkertaa luunpalasta seasta.. Edistystä tämäkin.

Koulusta kun kotio pääsin, oleskelin täälä yksinäni, kunnes tympäädyin ja soittelin kavereille, että josko lähdettäisiin ulos, kun ilmakin oli suhteellisen loistava. No, tuumasta toimeen ja ulos.. Erinäisten epäoleellisen juonenkäänteiden kautta päädyin viettämään aikaa eräille helsinkiläisille kallioille, kevään auringosta nauttien, muutamien ruskeiden lasipullojen kanssa. Tässä vaiheessa tajusin, että olen syönyt siihenmennässä vain kouluruuan noin kello 10.40 ja siinävaiheessa taisi aika näyttää suunnilleen 18.00.
Vinkki: Jos haluatte nopean ja halvan kännin, juokaa muutamat oluet tyhjään vatsaan, huomaatte miten nopeasti se hyppää aivoihin.
Toki, en ollut missään kaatuiluhumalassa, mutta en myöskään aivan selvipäin, mutta selvästi oli huomattavissa, että kyllä se nopeammin nousee, jos tyhjille vetää.

Siitä sitten kävelin kotio, alkoi jo hieman viluttaa, huppari + tpaita ei kuitenkaan ollut se paras valinta siihen keliin, vaikka sielä näyttikin olevan lämmin. Tuuli se petollinen osapuoli oli.

Siinä kävellessä ajatukseni kääntyivät jostain kumman syystä tähän blogiin ja syihin miksi aloitin tätä pitää. Ajattelin, että tämän pitäminen auttaa minua entisestään pitämään itseni kurissa syömisen suhteen. Yksi syy, on myös se, että minua henkilökohtaisesti vituttaa, anteeksi alatyylinen ilmaisu, mutta voimasanojen käyttö on joskus kohdallaan, se miten jotkut ihmiset valittavat miten vaikeaa painonpudotus on. Tämäkin on osasyynä siihen, miksi laihdutan. Ihan jotta voisin itselleni sanoa, näin 10kiloa laihtuneena, että "Vitut ole". Ainoa, mitä siihen vaaditaan on hieman tahdonvoimaa alkutaipaleelle. Kun pari viikkoa noudattaa uutta ohjelmaa, paluu vanhaan jopa tuntuu epämiellyttävältä ja luovuttamiselta.. Kuka haluaa luovuttaa?
En minä ainakaan.

Tähän loppuun voisin heittää ilmoille kysymyksen. Olisitko itse keksinyt tekstille paremman otsikon? itse varmaan mietin osuvaa ilmausta melkeen koko sen ajan, kun ajattelin mitä tähän kirjoitan. Ei tullut mitään osuvaa mieleen.

Palaillaan taas huomenna asialle, jos tulisi hieman vähemmän tulikivenkatkuista tekstiä.
Kiitos ja anteeksi.